Musta (2.heinäkuuta)
Joskus olisi syytä tarkentaa, kuka täällä on pomo ja kuka orja. Esim! Meidän orja tietää ihan hyvin, mitä mieltä me ollaan ns. imurista, tuosta möykkäävästä pedosta. Kuitenkin se ottaa möykkähirvityksensä esiin vähintään kerran viikossa, ja PRRRRRRÄÄÄÄÄNNNNN taas mentiin. Meillä, pomoilla siis, ei ole siihen mitään sanomista. Me vaan mennään karkuun senkun ehditään. Mun mielestä tässä on nyt jotain todella väärässä asennossa, ja orjalle olisi syytä kerrata, miten tää oikeasti menee.
Imurihirvitys on ainoa tosi hirvee. Kaikki sauvasekot, pesukoneet ja muun härvelit on ok, mut imppari tod. ei!
Kuuma. Taaskaan jaksa liikkua.
Kirjasi Ana @ 5:20 ip.
4 Comments:
Kuule, meill on ihan sama!!! Joka lauvantai se alkaa, ja sitten vielä se mopinple, jonka mä yriti jo tappaa yhen kerran. On ne kummii. Eilenki toi orja imuroi ton mun pikkusoffan ja manaili, ettei se ennen oo nähny kokokarvasta soffan irtopeitettä. Ai ei vai? No nyt on! MÄ tein sen ihan ite, kiehnasin vaan tarpeeks. No sitte se sai päähäsä harjata mua ja mähä inhoon sitäkin - joo, se laitto sitä riistaherkkuu lautaselle ja sitte harjas. No enhän mä nälkäkuoleman partaalla voinu sitte mitää! Orjat on sekoja, sekavia, outoja!
Sunkin orja on ovela. Toi herkkujuttu, meinaan, se on niiltä aika hyvä keksintö. Ne saa tehtyä paljon kamaluuksia herkkujen varjolla. Harmaa on niin lussu, että sille saa tehdä mitä vaan jokatap, - eikä se mitään herkkuja saisikaan, kun se on niin läski - mutta mun kanssa on parempi vaan oppii neuvottelemaan. Mä en ala mihinkään ihan noin vaan. Herkut on hyvä neuvotteluase, esim.
terv. Musta
Meilläkin joskus hämärtyy toi pomon ja orjan ero. Mut oon mä aika hyvin saanu pidettyy hommat tassussa. Mä en pelkää sitä imujuttua, vaikken mä siitä niin välitäkään. Kerrankin söin ihan rauhassa naksuja vaikka se imukone oli ihan vieressä heilumassa. Ei sen kyl olis just sillon siinä tarvinnu olla, on täällä muitakin paikkoja, mistä imeä, höh.
Kuuma on täälläkin, ei jaksa ei.
Joo, meilläkin isäntä ja emäntä kehtaavat säikytellä vetämällä vessan, vaikka olisin ihan siinä pöntön vieressä pahaa aavistamattomana. Ettäs kehtaavat! Ihme kyllä, pentuni eivät ole tuosta moksiskaan. Imuriakin ne vain seuraavat suurella mielenkiinnolla. Itse olen aina varuillani, vaikka tiedänkin, ettei se ole vaarallista.
-Nori
Lähetä kommentti
<< Home