Musta (28. elokuuta)
Mä tykkään ihan hirmuisesti lojua ihmisen kans petissä. Tykkään tykkään tykkään! Aina kun ihminen menee petille - aika usein, onneksi - mä loikkaan heti messiin! Siellä ei yleensä joudu syliin, vaan saa ihan muuten vain aika hyvin rapsutuksia ja pöpinää. Mä uskallan jopa nukkua, ihan umpiuneen asti ihmisorjan petissä, ihmisorjan vieressä! Kyllä vaan - eilenkin nukuin.
Kirjasi Ana @ 12:55 ip.
1 Comments:
Kissojen kanssa sängyssä oleminen on muuten ihan kivaa, mutta aiheuttaa ihmiselle puutumista ja jäykistymistä kun ei raaskisi millään liikauttaa itseään mihinkään suuntaan kun kissa suuttuu siitä ja häipyy saman tien. Onkohan tää joku Muhammedinviittasyndrooma? Enkä myöskään viittis leikata peitosta kulmaa joka kerta kun käännän kylkeä tai kohta mulla on kirjaimellisesti tilkkutäkki.
Lähetä kommentti
<< Home