Musta (19. marraskuuta)

Mä en saa kirjoittaa mun uusinta rohkeusnäytöstä tänne, koska se sisältää vain tajunnanvirtaa "nami nami tuoksu nami hyvä nami nami mulle mulle" eikä siitä kukaan saa mitään tolkkua. Zihminen taisi kirjoittaa sen paremmin jonnekin ihmisploksuun.

Mutta! Nyt meillä on taas sunnuntai, ihminen on pitkään petissä ja Harmaakin sukelsi peiton alle kurisemaan. Se houkuttelee taas mua hyökkäämään! Äh, mitä mä teen? Ois kyllä hieno vaan jatkaa lojumistakin.

PS. Must vähän tuntuu, että korvalääkäriuhkaa alkaa olla ilmassa! Mutta ehkä palaan tähän myöhemmin. Zihminen kiroaa edelleen mun ensimmäistä kotia helvetin ylälauteille, sieltä kuulemma kaikki huono on lähtöisin mun elämässä. Voi olla. Emmä ite niin muista. Tiedän vaan, että kissat on tärkeitä mut ihmisiä kannattaa aina pikkasen vierastaa ja pitää loitolla.