Musta (29. joulukuuta)

Meiän hyvä kamu ja meiän ihmisen idoli Reeti jo päivittikin omaan blogiinsa, että rauhallista on ollu. No älä. Täällä on suorastaan kuollutta. Ihminen on pysynyt melko hyvin täällä meijän kanssa, tai se ainakin tulee kohtuullisessa ajassa takas ulkoa nyssäköineen ja pussukoineen. Se on ihan kiltisti muuten ja tottelee, mutta aamulla sitä pitää herättää useampaan kertaan. Laiskaperse saattaa nukkua jopa kymmeneen! ARVATKAA onks meillä NÄLKÄ siihen mennessä!

Tänään saadaan iltaruuaksi possun suikalelihaa. Eka kertaa. Muuten meil on ollut nautaa. Jänskättää jo!

Mun lääkitys alkaa maistua kakalta. En tykkäis yhtään enää suoritella näitä viimesiä päiviä. Aina kun lääkettä tulee, alan tehdä vaahtoa suuhun. Ihminen yrittää sanoo, että vähän vaan ja että sunnuntaihin asti vaan, mutta enhän mä sellaisia tajua enkä kuuntele. Nykyhetki on mun juttu, ja jos suussa on pahaa lääkettä, se on aika huono nykyhetki se.