Musta ja Harmaa (8. helmikuuta)
Meidän ihminen matki heti! Meilläkin on nyt valkoinen nahkanauha Tiimarista, ja se on liimattu kiinni metrisen kukkakepin toiseen päähän. No täs on puolensa ja puolensa: meist Mr Harmaa on tottunut ekana keppeihin joissa huomiopisteenä on päähän liimattu sulkatörrö... eli hän vahtii kepin päätä vaikka narun pää on ihan toisaalla. Ja koska kaikki pitää syödä, lopulta myös narun pää löytyi sitten järsittävien asioiden joukkoon. Ms Musta taas oli aluksi oma epäluuloinen itsensä eikä alkanut mokoman pätkän perään juoksennella sitten ollenkaan. Mutta kyl me aika nopsaan älyttiin kumminkin, että tää on nyt tämmönen pyydystysjuttu!
Ihminen leikki meidän kans monta minuuttia mut sit sitä alkoi nukuttaa ja se meni petiin. Aina sama juttu. Mut nyt kun me kaikki ollaan taas valveilla, voipi olla että tänään leikitään vielä lisääkin!
Kirjasi Ana @ 6:06 ip.
8 Comments:
Hauskaa!
Me ollaan ihan hulluna tosiaan siihen leluun, joko se lelu vaan pakenee meitä koko ajan tai sitten se saattaa pyöriä paikallaan sillä lailla kuin rytmiset voimistelijat tekee niiden narulla, semmosta liikettä.
Mäkin jaksan aina leikkiä kun se lelu tulee ulos kaapista! Eilen poikkasin sen vahingossa hampaillani mutta Äiskä teki siihen solmun (sillä on vielä se toinen puoli nauhaa tallessa kyllä.) Niin, ja Vieno on niin tosissaan sen lelun kanssa että jos se saa sen hampaisiinsa niin hyvin, ettei Äiskä pysty enää vetämään sitä pois (välillä ne on kuin Sidoste-sukkamainoksen koirat, vetävät kumpikin omasta päästään hehee) niin sitten Vieno vie sen pois meidän ulottuvilta ja pitää sitä vaan suussaan ja muuttuu ihan villikissaksi. Me Äiskän kanssa tultiin siihen tulokseen että se taitaa oikeesti kuvitella että se on ruokaa sen pennuille tai jotain... No, Vieno on vähän erilainen muutenkin :)
Mutta kiva kuulla että tekin tykkäätte!
Mä oon ihan pro narun pyydystämisessä niin ettei sitä saa enää multa pois! Mä nappaan sen ensin tassuilla alustaan kiinni LUJASTI ja alan sitten kelata narua enemmän ja enemmän itelleni tassuttamalla sen päältä. Ja sit mä jjjjäystän sitä kans! Ei ihminen saa sitä multa, sen pitää tulla käsin hakemaan se.. ja sit mä "ihan vahingossa" piikitän sitä kynnellä, mitäs läks.. :-))
Pakettinaru on ollut meidän hyvä kaveri ennen tätä mut on nahkassa jostain jännää!
Meidänkin emäntä on luvannut kaivaa vanhoja nahkapaloja kaapista ja väsätä meille oman nahkanauhan mitä saadaan saalistaa.
Toinen aika hyvä on mittanauha, me jemmaillaan aina niitä kun vain semmoinen tulee esille.
Nahkainen huiska meiltä löytyy ja sille mäkin tykkään antaa kunnolla kyytiä. :)
Hih Harmaa :)
Arvaa mitä mä tein eilen?
No rikoin koko narun, se meni kolmeen osaan!
MunIhminen oli ihan että "Voi Vieno sun kanssa, aina ei tarvi olla niin tosissaan kaikessa!"
Miten niin muka ei tarvi? Mitenhän SE selviäis tuolla ulkona jossei se olis tosissaan, kysynpähän vaan. Ruoka vaan tipahtais sen eteen jostain?
Noh, on meillä vielä se toinen puolikas jäljellä, ja kuulemma Tiimarista sitä saa lisää.
Että on mulla aika terävät hampaat, hih :)
Ja kaikkien niiden kisujen kunniaksi, jotka sattuvat saamaan nauhanpätkän ilman vartiointia käpäliinsä, voin kertoa, että meillä joskus vuonna viiksi ja karva kisu söi nahkanarun, josta pätkänen alkoi roikkua rektaalissa. Siitä sitten ruokkija otti kiinni ja varovaisesti veti parin päivän jana. Ulkona roikkuva osuus leikattiin toki pois. Ja paljon pellavaöljyä tuöi ruiskulla kitusiin. Jotta siitäs ötiäiset saatte.
jana = ajan
Vielä mitä, meiltä piilotetaan aina kaikki mikä ois tosi kiva syödä...
Semmosta lelua ei varmaan ookkaan mikä ei olis vahingoittanut jotain kissaa jossain päin maailmaa :)
Yks vaarallisimpia asioita on noi sähköjohdot joita joka kodista löytyy, mutta ainakin MunIhminen sanoi että ne on ja pysyy. Ja niin pysyy meidän lelutkin! Onneksi :)
Niin, ja sitten se käski kertoa että sen ihmistäti kuoli keuhkosyöpään vaikkei polttanut ainuttakaan tupakkaa eläessään. Niin että elämä ei oo reilua ja mitä vaan voi sattua vaikka kuinka varoisi.
Siks me herätäänkin aina ilosina ja positiivisina uuteen päivään - me ymmärretään että jokainen päivä on lahja!
MunIhminen taas herää välillä naama nyrpeenä... hih, se ei jaksa aina hihkua innosta niinku me!
Lähetä kommentti
<< Home