Ihmisorja (24. helmikuuta)

Me muutettiin! Tepsutelkaa perästä, kis-kis! Blogilistalle osoite on jo vaihdettu, mutta jos teitsuilla on omia sivubaarilinkkejä tai jotain, niin ne vois päivittää kans.

Musta ja Harmaa (23. helmikuuta)

Meitsujen lekuri! Ei me kyllä sitä tunnettu telkkarista, mut Zihminen sanoi. Mut me tunnettiin koiranpentujen äänet: vii-vii! Ne on just semmosia vinkuleluja.

Musta ja Harmaa (22. helmikuuta)

Apuja, nyt me ollaan Vienon ja Kirren kuukauden blogi! Mitä nyt pitää tehdä? Onks turkit hyvin? Jestas, tämä tuli niin äkkiä!

Musta (20. helmikuuta)

Musta tuntuu, että Ihminen tajusi vasta nyt, että oltais synttälahjaa vailla - nimittäin, nyt se vasta järkkäsi meille spekiaalia.

Meitä on aina harjailtu vähän millä sattuu, siellä on hiusharjan näköistä ja ihmiskynsiharjaa ja vaikka mitä. On ne olleet ihan ok, Harmaa varsinkin kelpuuttaa mitä vain, mutta mä en oo ollut erityisen ihastunut. Mutta multahan ei kysytä, jos toi haluaa harjata, että sikäli.

Mutta nyt! Orja olikin käynyt hakee stokkamannilta semmosen oikean kisuharjan, jossa on pieniä joustavia metallipiikkejä! Kun se otti mut kiinni ja rupes sillä harjalla, mä olin ihan että mitämitä tää IHANA on, lisäälisää, ja myöhemmin petillä en mennytkään karkuun kun ihminen tuli viereen istumaan, koska sehän ois saattanut harjata lisää, ja vielä myöhemminkin menin ihan Zihmisen viereen kysymään, harjattaisko vielä. Arvatkaa Ihminen oli ihan että "nyyh, sä oot ihana, miks sä et ennen kertonut, että metalliharja on Se Juttu??!"

Harmaa oli omasta osuudestaan taas että joojoo kivaa hienoo, mutta sehän on aina, sille kelpaa kaikki. Vaan sen sanon, että MÄ en oo pitkään aikaa ollut näin tyytyväinen mihkään!

Ja sit pusuteltiin Harmaan kans ihan vähän.

Harmaa (19. helmikuuta)

Kollikalenterin mukaan, ja myös ihan elävässä elämässä on mun synttärit tänään (kiitos, kiitos!). Mut löydettiin oikeasti ihan parin päivän ikäisenä, joten laskennallisesti tää on tarpeeksi lähellä. Ja koska Mustan synttäriä ei tiedä kukaan, me päätettiin että meil voi olla yhteiset synttärit. Tänä vuonna mä täytän varmasti neljä, ja Musta ainakin leikisti, mutta lähellä sekin on.

Mutta nyt, kamut! Tiedote siis, että missään tapauksessa ei kyl jakseta isommin juhlia eilisten megabileden jälkeen (vaikka Hössö jaksaisikin :) Lonkat on vieläkin jammailusta ja painista ihan kräk, ja niitä ruokia ei varmaan unohdeta ikinä. Eikä niitä ihanien palkintomisujen silmiä, huoh ... Reeti, sä osaat järjestää - mut sulla onkin jo vuosien kokemus!

Tänään siis me oletetaan - ja myös edellytetään! - että kun ihminen tulee duunista takas velvollisuuksiaan hoitamaan, sillä ois jotain hyvää ruokaa meille, ja sit se vois myöhemmin heitellä vaikka vähän Tassu-nappeja ja greeniesejä ja leikkii meidän kans. Se olis ihan tarpeeksi. Olis hyvä. Mutta sieltä saattaa tulla taas myös korvienpuhdistus ja hammaspesu, kun eilen jäi välistä. Huoh. Ei niin hyvää ettei jotain pahaakin.

Harmaa (18. helmikuuta)

Hyvännäkösii kissoja, palkintokaunottaria, ghettorinsessoja... jestas mikä meno! Mut kylläpä mäkin juhlin sit kuuden vuoden päästä! Pärinä vaan käy, kuulkaas!

Harmaa (17. helmikuuta)

Reetillä on tänään synttärilääkäri. Tai synttärit sil on vasta huomenna, mutta lekuri tänään. En oo kuullut että Reetil ois mitään, eiköhän sen kotiväki vain roudaa hempan vuositarkastukseen tai jotain. Go, Reeti!

Mun mielestä viikonloppuja on aika usein! Tai ehkä mä vaan huomaan ne helposti, kun meidän aamuruoka on aina myöhässä kun on viikonloppu. AINA. Tänään tuli taas uusi enkka: ihminen nukkui yli kymmeneen. Se sanoi, että six kun sillä on jalkapipi mutta ei mua syyt kiinnosta, mua kiinnostaa ne ruokakupit. Onneksi saatiin vähän laatukorvausta: sydäntä heti aamusta. Nami!

Musta lähettää purrrveisia kaikille, sillä ei nyt kuulemma oo mitään uusia tarinoita nakata tähän. Sommoro! Ja Reeti - huomenna bileissä, je?

Musta (14. helmikuuta)

Kai tää sitten oli jokin ystävänpäiväele, vaan kyllä me tykättiin! Saatiin ihan hirmu namia ruokaa, joka tuoksuikin tosi herkulliselle! NAMPPI! (ed.note: siis just sitä roskaruokaa jota nää vetäis vaikka miten jos saisivat, tällä kertaa Rainbow'n tonnikala-kanaa, jonka olin ensin seulonut epätoivottavien piikkien ja muiden sattumien varalta) Ei kuulemma saada ihan heti uudestaan, pitää tyytyä suikalelihaan, sydämeen ja lemmikkikaupan laaturaksuihin. Byää.

Illalla leikittiin taas! Ihminen on aktivoitunut tosi hyvin kun se sai sen nahkanauhan. Nyt sen mielestä naru ei ole enää mitään, nyt se tykkää heiluttaa nahkaa. No, mehän juostaan tietty, pitää sitä nyt sen verran auttaa...

Kaikille meijän kavereille toivotetaan tässä yhteisesti ystävänpäivää jos kekä sitä viettää. Meillähän on täällä aina semmoset puoliystäväpäivät tai vähintään melkein-kaveria-päivä. On kyllä aika kiva kun meit on kaksi, paitsi silloin kun Harmaa puree mua persuuksista NIINKU JUST äsken taas! ÄRR! *läps!*

Harmaa (11. helmikuuta)

Tuo neitimisse on varmaan jotenkin sekaisin alunperinkin. No okei, te tiedätte jo kaikki että se on hirmu ujo ja hirmu ahmatti, mutta mä pahoin pelkään, että sillä on myös ihan omanlaisensa vaihdelaatikko...

No aatelkaa, kun ihminen leikittää meitä em. nahkanauhalla, niin ekana me kumpikin otetaan vähän vauhtia omalla tavallamme, Musta jahtaa hulluna sitä nauhaa ja mä taas nappaan mieluusti siitä kiinni ja alan kelata syömäkuntoista pätkää siitä esiin. Kun tätä on jatkunut jonkin aikaa, Mustan koneisto on saanut tarpeeksi kierroksia ja arvakkaa mitä - se ei tarvitse enää nauhaakaan, kun se ryntäilee innosta sirrillään ympäri asuntoa. Se oikeasti siis säntäilee ja pyydystää jotain ihan omaa näkymätöntä samaan aikaan kun ihminen ja mä neuvotellaan lujasti nahkanauhan isännyydestä. Tänään näin jopa että Musta, vauhtisokeana vissiin, piilotti päänsä peiton alle, eikä tätä yliriehakkaan rohkeuden osoitusta nähdä meillä meinaten kovinkaan usein!

Mustaneiti... nättihän se on, mahottoman nätti. Mutta vastaansanomattoman hullu myös. Täyskäsi.

Muuta? Sunnuntai, eli saatiin taas hammastahnat huuleen, korvienpuhdistus ja hiekkisten pesu. Onneksi ei itse tarvii tehdä mitään, palvelusväki hoitaa nurisematta. Kissanelämää! Eikä muuta kun nukkumaan taas koko kööri, jaksetaan sitten suunnitella aamuyöstä jotain virkistystoimintaa.

Musta ja Harmaa (10. helmikuuta)

DYYNI-mato...

Musta ja Harmaa (8. helmikuuta)

Meidän ihminen matki heti! Meilläkin on nyt valkoinen nahkanauha Tiimarista, ja se on liimattu kiinni metrisen kukkakepin toiseen päähän. No täs on puolensa ja puolensa: meist Mr Harmaa on tottunut ekana keppeihin joissa huomiopisteenä on päähän liimattu sulkatörrö... eli hän vahtii kepin päätä vaikka narun pää on ihan toisaalla. Ja koska kaikki pitää syödä, lopulta myös narun pää löytyi sitten järsittävien asioiden joukkoon. Ms Musta taas oli aluksi oma epäluuloinen itsensä eikä alkanut mokoman pätkän perään juoksennella sitten ollenkaan. Mutta kyl me aika nopsaan älyttiin kumminkin, että tää on nyt tämmönen pyydystysjuttu!

Ihminen leikki meidän kans monta minuuttia mut sit sitä alkoi nukuttaa ja se meni petiin. Aina sama juttu. Mut nyt kun me kaikki ollaan taas valveilla, voipi olla että tänään leikitään vielä lisääkin!

Harmaa (5.helmikuuta)

Äreenvarma keino herättää Zihminen nukkupilleristä, korvatulpista ja korvien päälle kasatuista tyynyistä huolimatta on... ta-daa! ... YRJÖÖMINEN! Siihen ääneen se herää aina. Vaikkei se ekana edes tietäisi mikä ääni se on, mutta kuulkaa tää toimii kuin embo. Oikein täytyy ihailla.

Mun vuoro oli viime yönä... Äh, saankohan mäkin kohta sitä matolääkettä? Yäks, en haluu.

Musta (3. helmikuuta)

MISSÄ TÄÄLLÄ ON SE PANIIKKINAPPULA??! Mä sain matolääkettä TAAS! YÄK YÄK YÄK YÄK!

YÄK YÄK
YÄK YÄK
YÄK YÄK!!!!!

Karkasin! En syöny! Se haki mut takas. Pingersin itteni huppuun pyyhkeen sisälle ja heitin tabletinpuolikkaan lattialle - HYI! Se laittoi mut taas siististi pyyhkeen sisään ja nappasi sen tabun lattialta. Neuvoteltiin asiasta vielä pitkään. Mä kuolasin ja puklasin tabua ulos. Se laittoi sitä takas mun suuhun. Hyi kun äklöö muistellakin!

No, kukaan ei voittanu. Mä jouduin syömään melkein kokonaisen tabun, ja ihmisestä tuli piiloneuroottinen. Kuulemma.

Nyt vaan ollaan.

Harmaa (1. helmikuuta)

Näin aukesi helmikuu myös the Kollikalenterissa. Täytyy sanoa, en oo nähnyt yhtä komeeta kuukautta ehkä IKINÄ. Mun hyvä kaveri Reeti ja mä ryhtiposeerauksessa. Aivvvan ältsin upeeta! Kiitti, Reetin äippä!