Musta (30. syyskuuta)

Apua, mä löysin tommosen. Ne on tosi melkein lähellä kuin me!

Sit mä oon hirmu iloinen, että Reeti on saanut uuden huollettavan. No, naapurista siis kumminkin, mutta jonkunhan naapurin kissatkin tarvii kasvattaa! Ihmiset on ihan hyviä ottamaan kaapista ruokaa ja tarjoamaan kivoja nukkupaikkoja, mutta ei niistä kyllä saalistajan kasvattajiksi ole, e-ei. Kömpelöitä ovat, ja isoja.

PS. Apua2! Mulla on kuulemma harmaita karvoja niskassa! Eikä ole. Ei voi olla! Mä olen vasta max 4-vuotias... kai. Tai ei sitä oikeesti kukaan tiedä, tietenkään. Harmaan ikä tiedetään melkein päivän tarkkuudella, kun sen äiti hävisi kun Harmaa ja sen veikka oli vasta ihan parin päivän ikäisiä. Mut mun ikää ei tiedä kukaan :-(

Harmaa (27. syyskuuta)

Hirmukiva ilta, mulla ainaki! Kun ihminen tuli kotiin, mä juoksin sitä ovelle vastaan (Musta on joskus menossa mukana, mut se vaihtelee ku se on niin labiili). Nyt ihminen ottikin munt heti syliin ja nosti olkapäälle - tavallisesti se vaan juttelee tässä vaiheessa - ja mä purrrisin ihan sikana. Sit se nakkas munt pitkäkseen syliinsä ja rapsutteli pitkään mun leukaa ja massua. Ahhhh, oli kivaa!

Sit lähdettiin keittiötä kohti ja Mustakin löysi mukaan karavaaniin. Ihminen sylitti sitä vähän, mut ei se ollut yhtään sillä tuulella. Ihminen otti sit hammaspesuraksupussin ja alkoi heitellä siitä meille kikkareita. Tää oli jo pienenä mun lempileikki, "Metsästä itse ruokasi". Ihan huippua. Ja uskotteko: Musta ei tajunnu. Metsästä itse ruokasi!! Maailman helpoin leikki kissalle! No, mä leikin sit ite. Musta sai raksuja kupista.

Ihminen meni kohta petille ja sit me leikittiin vähän vaarallista peittoon hautautumista ja pakkopusuja, eikä Musta tajunnu vieläkään. Ei mikään Hössö siis, jos ymmärrätte. Tuolla se nyt nukkuu. Mut täytyy sanoa, että MÄ olen tosi tyytyväinen tähän iltaan. Hyvin ohjelmoitu!

Harmaa (25. syyskuuta)

Oukkeeeiii, me ollaan täällä siis kokopv kahestaan, ihan hyljättyinä ja nälässä ja kaikkee. Kun Zihminen tulee kotsaan, ehkä ne raksut vähimmäisvaatimus, eikö? Noku ei. Koekeittiö iski taas. Kananmunankeltuaista. Huokaus. Milloin se oppii, että e + i on yhtä kuin EI?!

Harmaa (22. syyskuuta)

Meillä siirrellään taas tavaroita. Se on tavallaan jännääkin - tulee uusia salakoloja ja paikkoja. Ihminen jänkättää koko ajan jotain "kaikkee on liikaa, aina vaan liikaa" ja sit se menee kirpparille ja hakee taas jotain omituisen hajuista tänne. Höh. Aloittais nyt vaikka poimia talteen pinotuista lehdistä ne jutut joita varten lehtiä on pitänyt säästää satamäärin. Siinäkin tyhjenis jo yksi kirjahylly ((kiipeilytilaksi, höm-höm?)) kun laittais epäkiinnostavat jutut paperinkeräykseen. Tai heittelis vaikka meille - me voitais kyllä sukellella niissä jonkin aikaa.

Muuten on ollut aika tavallista. Me ollaan saatu almodovarin tonnikalaa tai jotain ihme-terveysruokia parina päivänä, joten ollaan sitten vietetty nälkäpäivää (heipäti hei, Punainen Risti!). Kyllä niitä raksuja sitten lopulta aina löytyy, viimeistään seuraavana päivänä.

Divaani on ollut meillä kovassa käytössä kans. Me tykätään nukkuu päällekkäin, mut tietenkin siten, että välissä on aina jotain plus reilusti ilmaa. Nyt nukutaan niin päin että Mustaneiti nukkuu divaanilla ja mä nukun divaanin alla. Sieltä on tosi hyvä kiemurrella ihan salaa säikyttämään Musta :-)) Ja hyvä leikkipaikka se on muutenkin, voi mennä silleen ylös-alas ja kynnet saa kivasti treeniä!

Musta (20. syyskuuta)

Ai täällä on tämmöinen Nyssekin! Ihan kivan tuntuinen kaveri, ja nätti on hän(kin).

Viime aikoina ei olla paljon kirjoiteltu. Sesongin päätapahtumina mainittakoon, että ne ekana kokeillut kuivatut kalat meni roskiin, ja Kummitäti toi pienempiä ihan eri hajuisia tilalle. Mua vähän vois kiinnostaakin! Mut Harmaa ei välitä. Hyvä, mulle jää enemmän. Sit Kummitäti toi myös kissanminttunappeja. Niiden pitäis olla jotain jänniä, mut ei me oikein tajuttu.

Eilen ihmisorja oli käynyt nappaamassa hihitysjuomaa puistossa jonkun toisen ihmisen kans. Se tuli kotiin aika myöhään, luki vähän lehtiä ja meni sit ihan nukkumaan. Me valvottiin monta tuntia aamuyöstä ja aamulla, käveltiin orjan päältä, Harmaa laattasi, mä hakkasin pesukonetta vessassa, häiriköitiin ihan silkkaa piruuttaan täpöillä :O> MUTTA ei mitään vaikutusta. Se vaan vaihtoi asentoa, muuten ihan nollassa!

Aamulla lopulta tietenkin soi herätyspiippi, ja sit me tössittiin äkkiä petiin orjan kummallekin puolelle, että äkkiä rapsua nyt kun ollaan kaikki hereillä, ja ohjelmassa seuraavaks ruokaa jooko.

Ei saatu raksuja. Saatiin jotain almodovaria, ehkä tonnikalaa. Yäks. RAK-SU-JA! RAK-SU-JA!

Harmaa ja Musta (14. syyskuuta)

Me ei enää kestetty kun kaikki muuttaa bloginimiä ja me ollaan ihan ulkona trendeistä! (Vaikka ei trendisettereiksi halutakaan, ko setterit on koiria, ja koirat on meluisia vouhottajia.) Mekin muutettiin. Me ei olla nyt enää Kissan -mitään, koska me halutaan nyt olla me. Musta ja Harmaa.

Musta (13. syyskuuta)

Nyt kiinnosti hetken aikaa pitempään kuin kuivatut kalat: jäniksen käpälä ja korva! Ehkä noin kymmenen minuuttia pitempään.

Kun kaikki kuitenkin heti kysyy, mistä meille tommosia, niin kerron. Ihmisellä on ns. netti. Se juttelee siellä, kun se ei jaksa livenä kuin kissoja. Joku semmonen virtuaaliharrastamo ihmisille siis. Sit välillä voi käydä, että joku nettivirtuaali kertoo keränneensä omille missukoilleen yliajettujen tai metsästettyjen jänisten käpäliä ja korvia, ja sit että ne on kuivatettu ja pakastettu ja vaikka mitä. Ja sanoo, että kissat on iiiiihan hulluina niihin, ja että nyt ois muutamainen ylimääräinenkin. Sit se toinen ihminen niinku tois niitä meidän orjalle ja sit se niinku luulis että meitä kans hirveesti kiinnostaa. Jee. Joo.

Harmaa (10. syyskuuta)

Voi ei, se on taas käynyt ostamassa meille jotain JÄNNIÄ ja TOISENLAISIA... Kuivattua kalaa? Jotain näin karmeen hajuista? Että siinä puolikas kummallekin, maistiaisina niinkö? Noutänks. Ja sit sama kala pieniksi pilkottuna? Hei, nyt ihan totta vähän rajaa, kommentti kuului siis NOUTÄNKS. Anna ruokaa! Raksuja! Nää "herkut" varmaan menis lokeille aika iloisesti.

Kuulemma (toinen kummikissa) Attekaan ei syö noita. Eikä kukaan. Ihminen ite ei jaksa edes kuivatun kalan hajua - se kuulemma laski, ettei sen tarvi niitä haistella kun me rouhitaan herkut heti talteen! Jep jep. Ei. Todellakaan.

Harmaa (7. syyskuuta)

Meidät on kai hylätty... Ihminen lähtee aamulla, raah raah tömps tömps. Ihminen tulee illalla, raah raah tömps tömps. Ihminen menee petiin, raah raah tömps tömps. Sit se nakottaa siellä koko illan tekemässä jotain nettii tai plokii tai vikii tai juttuu, tai sit se opettelee puhelinta tai potosoppia tai vaikka mitä. Mutta liikettä on turha odottaa, ollaan huomattu!

Se tosin on hienoo, että sitten sen viereen voi mennä ja saa olla ihan rauhassa, jos ei nyt jatkuvaa lääpintää ja rapsua lasketa.

Oli tänään ohjelmaakin - me kumpikin vahdittiin tikkana ja autettiin kovasti, kun ihminen laittoi roskiin kaksi pitayaa ja vaihtoi myös taatelipalmun pienempään ruukkuun samalla. Voi sitä mullan määrää! Ihania erikoisia hajuja! Esineitä väärissä paikoissa! Tyhjiä likaisia kukkaruukkuja! Mmmmm nami!

Musta (3. syyskuuta)

Viikonloppu. Leevilässäkin on näköjään vaan nukuttu. Mekin, koko päivä. Aamulla ei meinattu saada edes ruokaa, ihmisraato nukkui yli kymmeneen.

Oli siinä sit jotain, imurointia (miks aina viikonloppu yritetään pilata tommosella??!) ja kai se tiskasikin. Mutta sitten onneks kaikki pääsi taas nukkumaan. Ihminen nukkui niin lähellä mua petillä, että kesken unien sen käsivarsi kosketti mua selkään. Mä heräsin ihan pöhkönä, sanoin vaan kovasti "miu miu miu!" ja sit ihminen heräs kattomaan mikä mulla on hätänä. Mut heti nukahdettiin taas.

Harmaa nukkui mattopinon päällä. Tai oikeastaan se ei ole pino, vaan enemmänkin semmonen taso, niinku penkki. Se on kumminkin just hyvä kissapeti kans. Välillä Harmaa tuli ihmisorjan viereen toiselle puolelle ja mä olin toisella puolella. Saatiin paljon rapsua! Ihminen ei yhtään enää murissut eikä ärissyt ittekseen, niin että kai siitäkin oli aika kiva.

Illalla leikittiin vähän ihmisen kans. Se on hirmu laiska leikkimään, mut aina se välillä yrittää. Harmaan kans osataan kyllä keskenäänkin ottaa matsia pari kertaa päivässä, mutta ihmisellä on aina toisenlaisia leluja ja välillä ihan ylläreitäkin. Siks ois parempi jos se leikkis enemmän meidän kans.

Harmaa (1. syyskuuta)

Hitsi, nyt riitti! Musta ei taaskaan peittänyt kakkojaan aamulla! Mä en enää rupee. Peitin sitten meidän kummankin kakat, kun neiti on tommonen neitineiti eikä opi mitään. Pöh. (Mut sain kyl aika paljon huippukissa- ja fiksutalonmiespisteitä ihmiseltä, nääs kumminki!)