Musta (30. lokakuuta)

Jup. Korvien puhdistus sillä pahanhajuisella alkoi taas. Tai korvan, oikeanpuoleisen. Onneks palkkiopuoli näyttää myös toimivan, eli kuivattu after-puts-pikkukala lentää automaagisesti pussukasta.

Harmaa (29. lokakuuta)

Kulttuuribarbaari iski jälleen! Meidän kamuista Vincent ainakin tietää miltä tää tuntuu - että kun kissaeläin huolellisesti ja pikkuhiljaa tekee karvainstallaatiota, ja sitten se tuhotaan noin vaan! Me oltiin vielä tehty meidän juttu ikkunaverhojen nurjalle puolelle (just sinne, missä on parhaat salapiilot) että ei pitäis häiritä ketään. Mutta mitäs, kun ihminen näki meidän askartelut, ei menny pitkään kun tarranauha alkoi suhista. Me siinä niinku että aijaa, no senku kun kerta oot isompi, MUTTA ME TEHDÄÄN UUDET!

Sitä huutavaa imuria ulkoilutti taas tänään. Pitääkö joka viikko? Voisko laappia tarranauhalla vaikka nää lattiat kans? Ois niin paljon hiljaisempaa ja vähemmän pelottavaa se.

Musta (29. lokakuuta)

Tänään oli taas hampaiden ja korvien puhdistus.

Daa, mulla saattaa olla taas oikeanpuoleisessa korvakäytävässä jotain :-( Voi ei, ihminen menee taatusti taas ostaa semmosta puhdistusnestettä ja sit se kiduttaa mua vaik viikon aamuin illoin. Huokaus! Mutta hirmu hyvin mun korvat on pysyneet puhtaina sen ison remontin jälkeen. Ei ole ollut mitään ennen kuin nyt näyttäis taas tulevan liian tummaa mähnää ja liian paljon...

Harmaan korvat oli kuulemma pienestä asti hirmu hyvässä kunnossa. Sillekin on alkanut tulla (vähän) tummaa eritettä vasta sinä aikana kun mäkin oon asunut täällä. Mut ei se oo mun vika kun ei me kerta edes kosketeta. Tai ainakaan mä en edes haluaisi koskettaa, mutta Harmaa punkee aina välillä tontille. Mitä siitä seuraa, on kyllä ihan sen oma vika. Nih.

PS. Katselin mäkin sen kollikalenterin. Ja uudestaankin. Ooh, on ne... on ne vaan semmosia!

Harmaa (26. lokakuuta)

Kollikalenteri!! JEE!

Reetin porukoiden hommaama Kollikalenteri 2007 on nyt valmis! Mä sain Reetin kans kahdestaan yhen kuukauden, meidän melkein yhteisen syntymäpäivän kunniaksi helmikuun! Oonko POLLEE! OON!

Me katottiin kyllä porukalla kaikki muutkin kuukaudet. Kuulkaa, me ollaan niiiiiIIIIN komeita. Ja Reetin äiskä on ihmiseksi ihan hieno, kun se tämmösen meille laittoi.

Ei voi nyt muuta kun istuskella tässä ja antaa kissaliikutuksen ryömiä silmäkulmaan. Kovatkin kollit saa ihan pikkasen tirauttaa elämän huippuhetkillä, niin!

Musta (23. lokakuuta)

Prrkleen prkkeleen homoharmaa, tuu vielä lähelle niin mottaan niin että soi saatana! IHME MACHOÖRVELÖ. Mä oon nyt ainakin kahdesti nuollut sen naamaa tai päätä ihan NÄTISTI, ja arvatkaa mitä: se käy hampailla kimppuun vastikkeeksi! Ihan sama kuin ei edes yrittäis olla ystävällinen, hampaita tulee joka tapauksessa mennen tullen. SSSSSSSGGGGGRAUUU! Kaikkien kanssa pitääkin elää samoissa neliöissä! Vitutaatiota aiheuttaa tommonen kissanpaskiainen. Saaks vaihtaa? Joulupukki pliis?

Onneks edes ihminen on kiltti, paitsi että se haluu pestä hampaita ja puhdistaa korvia välillä. Ja nostaa syliin, yäk.

Musta (21. lokakuuta)

Mun mielestä on nyt erityisen hienoa olla petissä, ihan Zepaorjan kyljessä kiinni. Näitä sattuu, aina välillä. Seuraavaan voi olla taas matkaa päiviä tai viikkoja. Mut mä oon vähän tämmönen rinsessa. Koskaan tiedä.

Zepa vissiin tykkää. Ainakin se yrittää aivastella ja niistää tosi varovasti ettei mua pelottas ne äänet.

Harmaa (20. lokakuuta)

Zihminen kävikin vaan ihan vähän poissa. Lähti, ja tuli jo parin kissanunen päästä kotiin. Ihme hinkkaamista! Sanoi jotain että gittu ku podin immuunipuolustus meni rikki parinkin stressin lauettua (en tajunnut noista sanoista juur mitään, paitsi "rikki" ja varmaan arvaatte miks) ja nyt on kurkkupotiluus ja äkkiflunssa.

No, jos meinaa että toi ois enemmän meidän kans täällä, niin kai se on ihan ok. Vaikka kyl me se kurkkupotiluus tiedettiin jo viime yönä, ei kai toi muuten ois rampannut hinajapurkilla ja särkylääkkeissä vuoronperään.

Musta (17. lokakuuta)

Nyt meillä on Acanaa! Nää onkin kolmen kilon pussukoita nyt - 2 kpl yht 35 e. Ei huono. Itse asiassa me riehaannuttiin tästä aika hyvin, mäkin juoksentelin ympäriinsä kuin ... toi... KISSA, ja kutsuin Harmaata leikkimään. Se lähti! Sit me juostiin kumpikin.

Musta (16. lokakuuta)

Nyt iski trauma, kuulkaas! Toi Zäpänder sai just kuulla, että verkkokaupassa Acanaa myydäänki 18 e per kolmen kilon pussi!
Ihan järkyn halpaa!

Mut toisaalta, lehmä ei oo ikinä hankkinut mitään luottokortteja (ed.note: NÄILLÄ TULOILLA?? HULLU KISSA!!) joten se ei osta verkosta yht.mit., ja toisaalta meidän Acanat tuleekin kotiinkuljetuksella ovelle saakka (nän-nän-nää). Eikä ne silti ole kalliimpia kuin sama määrä Stokkalta ostettua laaturaksua.

Niin. Ei tää ollutkaan iso trauma. Aprillia.

PS! Tupla-aprillia - kummitäti sanoikin, että tää meidän ovelle tuotu Acana on 4 kg pussi, ko hölmö Zihminen oli koko ajan laskenu että se on 2 kg. Eli kyl tää oikeesti tuleekin aika halvaksi myös meillä!

Harmaa (15. lokakuuta)

Meille on tulossa kollikalenteri! Mieltsin hienoo! Mä en nyt voi toimittaa uusia kuvia, kun meillä ei kotona oo rikikameraa eikä tolla ihmisella oo nyt nyt intoa lähtee lainaamaan (eikä se osaa edes käyttää semmosta) niin että vanhoista täytyy valita. Onneks varastossa on hyviä! Se meidän kummitäti - pitkät kynnet, jeeeeeehuippua! - on hirmu hyvä ottaa meist kuvia.

Muuten ei kuulu uusia. Eilen toi ihminen taas ulisutti imuria, mutta onneks samalla myös vaihtoi huonon maton pois ja maissimaton takas tilalle. Maissimattoon on ältsin hyvä rapsutella kynsiä, ärr-ärr-ärr! Ruokapolitiikka on aika kunnossa, harvoin saadaan muuta märkää kuin sydäntä ja jos saadaan, mielipiteemme on selvä ja yhtenäinen.

Ensi viikolla meille tulee Acana-raksuja! Jee! Mut niitä tulee kans aika paljon, joten jos joku muu ku Lewis asuu lähellä Kallioo, vois ostaa meiltä yhen pussin pois (adult lightejä, 20+ euroo). Ko niitä ei saa tilata ku kaksi vähintään. Luultavasti kummitädin Atella on vielä niin paljo ettei sekään haluu nyt? Ei Leevikään tarvinnut nyt.

Musta (11. lokakuuta)

Voi tuota lasta, kyllä se on niiiiiin sievä! Lääps, kultu!

Musta (11. lokakuuta)

Mun vuoro! Mä saan esitellä meidän edeltäjän, koska mäkin olen musta! Ollaan tavallaan samixii. Mutta Zihminen kyl aina välillä sanoo, että P. oli nätein kissa ikinä. Paskapuhetta. Kyllähän me tiedetään, että se huokailee kaikkien kissojen perään ihan samalla lailla.

Mutta anyway, yllä on siis P tosi pienenä vuonna 1985 (kivikauden esihistoria) ja sitten vuonna 2001 jolloin se oli jo wanha kissa. Mutta silti P eli vielä alkukevääseen 2003. Sitten siitä tehtiin ikuinen, koska se ei enää jaksanut olla hyvin tässä kissaolomuodossa. Se tykkäsi olla ainoa kissa. Se ei ymmärtänyt yhtään muita kissoja, että oli siis silleen erilainen kuin me. Zihminen rakasti sitä tosi paljon, ja vaikka P oli välillä ulkokissanakin, se ei ikinä lähtenyt omille teilleen. Se tuli aina kutsusta. Ja jos oli rauhallisempi ympäristö, niin Zepander ja P lähtivät kävelyillekin yhdessä. P seurasi perässä - ilman hihnaa tietty, eihän se mikään koira ole. Ollut.

2003 Harmaa oli itse asiassa jo syntynyt kun P lähti viimeiselle piikille. Sitä ei vaan ihan silloin just tiedetty. Mutta näin ne asiat järjestyy. Nyt me ollaan Harmaan kans täällä pitkäikäisen P-kissan kouluttaman ihmisen hoivissa. On nähty huonompaakin.

Harmaa (10. lokakuuta)

Harmaa (8. lokakuuta)

Musta (7. lokakuuta)

Hieno kuva!

Musta (6. lokakuuta)

Ihmisorja oli kulkenut jonkin Retkiaitan tai Partioaitan tai semmosen ikkunan ohi. Ikkunassa oli pieni kissateltta! Vähän niinku Reetillä siis (ideatasolla), mutta tämä oli oikean retkiteltan pienoismalli. Kissakoossa... mmmmMMMMM! Voi että! Huokaus! Ei se semmonen taida olla edes myynnissä, kunhan vaan näyttelevät siinä ikkunassa. Ruojat.

Harmaa (6. lokakuuta)

Palvilihaa pieninä kuutioina. Ei syöty. Se laittoi ne vielä pienemmäksi silpuksi. Mitä se kuvittelee? EI syöty. Kokolihaa, yäk.

Lisävinkki: ei sillä ole MITÄÄN väliä, jos me kiipeillään seinille ja kuolataan vieressä, kun palvilihaa leikataan pöydällä. Kun/jos se päätyy meidän ruokakuppeihin, se on pilalla ja yäk. Meidän ruokakupeissa ainoastaan raksut ja Latz-halpatörky on syömäkelpoista.

Ei tää VOI olla niin vaikeeta, edes ihmiselle!

Musta (1. lokakuuta)

Meillä on tarjolla täällä nyt hienoja telttailukokemuksia. - Hetkinen, mun pitää ekana käydä mäiskimässä Harmaata turpeeseen, koska se kerjää sitä meuhkaamalla lakanan alla... Noin!

Niin, arvatkaas! Mä alan olla nyt jo niin rohkea että itsekin hurahdan kananlihalle kun ajattelen! Tänä aamuna ihminen oli tehnyt peitostaan teltan koukistamalla jalat petissä. Mun oli pakko mennä katsomaan, millaista siellä on. Mä hiivin ihan hiljaa ettei ihminen huomaa ja kiepahdin keräksi sinne telttaan. Olin siellä ainakin kymmenen sekuntia! Sitten vasta oli pakko lähteä kauemmas.

Eikä tosiaan tarvinnut pitkään odotella, kun Harmaa muisti eilen freesatun vanhan leikin "vaarallinen mutantti lakanan/päiväpeitteen alla". Se meni kömpimään möykkynä ja kutsui mua kurisemalla hyökkäämään. JA MÄHÄN HYÖKKÄÄN KYLLÄ kunhan välissä on sopivan verran eristävää kerrosta... Mähän jopa NUKUN sen kanssa vierekkäin, jos välissä on iso kangas! Mutta en muuten.

Äsken ihminen myös kuuntelutti meillä paistien lauluja sylikoneestaan. Satakieli ja leppälintu oli ihan parhaat (vaikka ne olikin niin pieniä ettei näkynyt). Tää päivä alkaa melko hyvin!