Harmaa (28. heinäkuuta)
Kaikki hyvät showt osuu semmoseen saumaan ettei jaksa edes tassua nostaa purrrvehdykseen. Tänään tääl kävi joku matalaääninen pätkäihminen. Semmonen sähköinen mies tai jotain. No kumminkin, nyt ei voi rapota kynsistä mitään, koska tyyppi oli koko ajan niinku meitä ei ois ollut olemassakaan! Kelatkaa: tänne marssii noin vaan joku, joka ei rapsuta meitä! Ollenkaan!
No ei mekään sitte mitään sille, nukuttiin tossa kirjahyllyssä kumpikin. Musta ei varmaan viittiny edes avata silmiä. Mä sentään vilkaisin, koska välillä tapahtui jotain jänskää, siirreltiin tuoleja ja vaikka mitä. Mähän olen toki vahtikissan maineessa (jos nyt unohdetaan se, että viimeksi tänä aamuna juoksin karkuun luukusta kolahtavaa postia)(se OLI vaarallinen!), mutta orja hoiti homman ihan mallikkaasti, vahti vieraan olennon tekemiset ja lopulta taisi houkutella sen ulos.
Että nyt me ollaan taas täällä omin porukoin. Ilma alkaa olla sen verran vilakampaa, että nyt jaksasi paremmin seurata askarteluprojekteja, mutta nythän niitä ei tiettykään ole. HEEEEI Musta kuljettaa pingispalloa! Vasen oikee, vasen oikee! Oj se on taitava pimu, ja tosi sievä kun se touhuu tolleen tosissaan! Pitää varmaan mennä peippailee mukaan! Sommoronder!