Musta (29. tammikuuta)

Oon kuulemma Tarkkailussa nyt! Oon laatannut viimosen parin viikon aikana kahdesti ruuat heti ulos, ja lisäksi kerran sitte oikein kunnon karvasikarit. Ihminen on sitä mieltä että oon laihtunut puolisen kiloa ja painan nyt ehkä saman verran kuin tänne tullessani, enkä syö tarpeeksi kuin satunnaisesti. Sou? Mulla on silti ihan kivaa ja olen utelias kaikista jutuista ja silleen. Silti jouduin Tarkkailuun. Höh.

Tänään yritin löytää uusia reittejä kirjahyllyyn soluttautumiselle, ja myös yritin ja yritin uskaltaa sukeltaa peiton alle - Harmaa oli jättänyt lähtiessään juuri kissan kokoisen tunnelin, minne ois päässyt. Tsih! En uskaltanut vielä!

Heippa vaan täältä Tarkkailusta.

Harmaa (28. tammikuuta)

Hitsi, toi muija on vaikee!! Vincent, saat sen eurolla! Eiku ilmaiseksi! Pöh.

No, meillä on yhteinen hyvä paikka mattopinon päällä patterin vieressä. Patteri = lämmin, kiva. Musta oli tänään siellä niinku nukkumassa, ja mä menin ihan vain istuu sen viereen. Sehän ämpäs selkä suoraksi heti ja jäi tujottaa mua että mitä meinaan, vaikken meinannu mitään. Kattelinkin ihan muualle! Sen takajalat oli kumminkin siinä heti mun edessä, joten mä pikkusen nuolasin niitä. Musta tarjoo tassua tosi herkästi, enkä nyt puhu niistä takajaloista, vaan etutassuista jotka tulee vauhdilla kohti pienimmästäkin syystä (tiedoksi vaan, Vincent). Ja tulihan ne taas. Lisäksi se näykkii!

Mä en vieläkään mitään, menin vaan pitkäkseen sen viereen ja kattelin edelleen muualle. Käännyin vähän selälleen, ja vualaa, sieltä se tuli - Musta rupes nuolee mun naamaa! Oli kivaa, mutta sitten mua alkoi kutittaa ja mä vähän tassulla että meetkös siitä, joten se oli heti taas puolustuskannalla ja lopulta siltä meni ohjelmointi ihan miten sattuu: se yritti hampailla mun tassuja, mut kuitenkin nuoli. Naiset! Ihan sekoja!

No, tilanne tietenkin päättyi kuten aina, että Mustalta palaa käämi kun se ei itekään tiedä mitä se haluu, ja se vaan lähtee pois sitten. Taas se jätti mut sinne mattopinon päälle kuin hookirjaimen ja meni itse, voitteko yhtään arvata minne, no tietenki ruokakupille. The end.

Mulla on uusi hyvä paikka! Ihminen ei tykännyt, että kiipesin mun puuta pitkin kirjahyllyn ylimmälle, joten se tyhjensi toiseksylintä hyllyä ja teki mulle uuden pesän sinne. Nyt pääsen ihan vain puuta pitkin, ei tarvi pinnistellä yhtään! Ylin hylly on tukittu kirjoilla, joten en mä sinne kai sitten edes yritä. Ei oo oikein syytäkään.

Mutta hei, nyt meijän varmaan pitää taas nukkua hetki että jaksetaan rymytä sitten aamuyöstä. Zaudat! Pitäkää kivaa kaikki, tekin!

(Ohessa vielä mun leikkikuva, kun monet muutkin on laittaneet omiaan. Zetsuuri pahoittelee laatua!)

Harmaa (26. tammikuuta)

Meijän ihminen tulikin pikkusen aikaisemmin kotiin tänään. Heti kohta saatiin raksuja, ja Musta meni sit nukkumaan lipaston päälle ja mä pöngin Ihmisen petiin peiton alle. Ihminen tulikin aika pian mun kanssa sinne petiin ja jaettiin peitto. Se kertoi sitte jotain että meijän elämästä voi tulla pikkusen vaikeempaa, ihan joskus vaan. On semmonen kun nivelrikko, semmonen oli ollut meidän Edeltäjällä, hienolla mustalla kissalla, ja on nyt myös ihmisellä monessa paikkaa. Se oli käyny ihmislääkäriltä kysymässä, siks se tietää nyt miks koskee. Hui, kovasti toivottais ettei se tulis ikinä meille, jos se kerta voi tarttua kissoihinkin!

Mut me ollaan kuulemma tosi hyviä lääkkeitä kaikkeen. Nautitaan ulkoisesti sitten vaan, pyytäisin!

Musta (25. tammikuuta)

Koska Vienokin esitteli rohkeuttaan olla ihmiskäden kosketettavana, munkin varmaan täytyy! Katsokaas nyt - aika hyvin menee, vai mitä? Kamera vähän ujostuttaa, myönnän, mutta käsi on ihan ookoo. Tosissaan!

Musta ja Harmaa (24. tammikuuta)

No PUUH, ollaanko odoteltu omaa osoitetta yli puoli vuotta? OLLAAN! Ja nyt saatiin! Kato marginaaliin, siellä! Yhteinen, kummankin nimellä.

Niinku siellä sanotaan, ehkä ei ihan joka päivä joudeta katsomaan maileja ko pitää nukkua ja syödä tarpeeksi sekä vahtia pihan liikennettä, mutta aina joskus. Jos jollain on jotain kiireaskaa, tarvii apua tai noin, niin ihmisen maili löytyy kyllä normaalin blogikaavan mukaan naksuttelemalla tosta marginaalista kun lähet menemään...

Musta (20. tammikuuta)

Oho, nyt Wallu ja Kisu taisivat ottaa vähän tosissaan nää salajutut - nyt niiden glögi on suojattu salaisella sanalla!

Kaverit hei... kaaaaveeerit...

PS! No hyvä, se olikin väliaikainen häikkä! Me luultiin jo vaik mitä, mut nehän vaan olikin saamassa Ystäväkirjaa!

Harmaa (19. tammikuuta)

Terse kamut! Mä vastaan heti Reetiltä kiertäneeseen haasteeseen ja laitatan tommosen unikuvan esille. No kaikki näkee heti, että enhän mä oikeesti ole unessa tuossa - mutta melkein oon!

Mulla ei oo oikeestaan mitään juttuja nyt, ku täällä me vaan ollaan nukuttu ton Mustan kanssa. Ihminen tuli nyt kotiin ja laitto jotain abbaa soimaan niinku että "hei ollaanko kaikki vähän aikaa hereillä, jooko?!" Pliis, ADHD... Ihanan rauhallista ollutkin tään viikon.

Arvatkaa mitä. Meillä on oikeestaan yks salaisuus, mut jos me kerrotaan siitä ihan tässä vaan kamujen kesken, niin ettehän kerro kellekään? Meijän oikeet nimet ei ole Harmaa ja Musta. Hähää! Ettepä tienneet! Me vähän niinku halutaankin olla täällä nimimerkeillä, vähän samat syyt ko meidän Zihmiselläkin, että haluu vain olla virtuaalirauhassa virtuaalikamujen kanssa. Mut toinen juttu! Tätäkään ette arvanneet: meijän oikeat nimet alkaa kohta olla Harmaa ja Musta! Hehee! Ihminen sanoo meitä vanhoilla nimillä ja bloginimillä miten vain sekaisin, tai sit se sanoo 'harmaakissa' ja 'mustakissa' mikä on siis ihkusama kuin Harmaa ja Musta. Eläinlääkärin mapeissa on tiettykin ne vanhat oikeet nimet, mutta eipä niitä kauheen paljon enää muuten kuule.

Musta (17. tammikuuta)

Olettehan kuulleet pääjalkaisista?

Musta ja Harmaa (16. tammikuuta)

Naapuri teki hienon heijastinparin meijän Zihmiselle!

Musta (13. tammikuuta)

Oli taas työ ja tuska saada toi yks petistä ja antamaan meille ruokaaruokaa! Mutta kun aamiainen oli hoidettu, seurasikin ylläri: pitkästä aikaa se otti esiin tommosen kepin, jonka päässä on sulkia ja naru. Me muistettiin heti mikä se on - Harmaa on aina ollut ihastuneempi niihin sulkiin, ja musta taas narun pyydystäminen on parasta! Ihminen leikitti meitä ainakin varttitunnin, ja oli tosi kivaa! Mä oon nopee, mä oon salamapyydystäjä! ZÄP ZÄP! Jos olisin ulkona, tään kaupungin hiirillä ja linnuilla ei olis mitään mahiksia!

Nyt olis taas aika mennä nukkumaan. Voi, tää elämä on ihanaa :) (Huom. kuvassa myös mulle rakas villasukka.)

Harmaa (10. tammikuuta)

Aamulla kiipesinkin kirjahyllyn päälle - vähän ylläriä ihmiselle kun se heräs! Meinaten tavallaan aika kiva kun heräs, sillä en oikein tiennyt miten sieltä tullaan pois. Toi auttoi sitte. Höh, no eivaa tottakai mä olisin tiennyt miten sieltä tullaan pois, mut sallin nyt avun. Tällä kertaa!

Muuten en taas ymmärrä kun elämässä mennään ja tullaan ja juostaan miten sattuu, ja sit mennään nukkumaan ihan ihmeellisiin aikoihin. Pesukone huutaa ja puhelin huutaa ja toi ihmisorja vetelehtii petissä vaikka kello ei oo edes ilta! Mä ihan meinasin hermostuu siihen pesukoneen ja puhelimen yhteiskonserttiin, piti oikein pitkäksi aikaa jäädä tuijottamaan ovelle päin, että kekä prkl sieltä yrittää mokomalla möykällä. Mut sit ihminen houkutteli mut taas viereensä ja rapsutti hyvin, niin en pelän... ei tarvinnu vartioida enää.

Uskoisin että nyt pitää taas käydä nukkumaan, koska yö on lyhyt ja aamuyö tulee taas pian - just paras aika heräillä jumppaamaan!

Harmaa (8. tammikuuta)

Hehe, vähänks meit nauratti kun löydettiin toi purkkaa jauhava pentu! Meil on yks toinenkin hassu kissakuva, mutta pitää malttaa säästää se, sano ihminen.

No mitäs, siinä on viikonloppukin menny. Loman aikaan Musta kuulemma kesyyntyi taas paljon, mm. kehräsi vaan kun ihminen käytti sitä tyynynä. (Tota ette sitten kerro Hesylle.) Ja se antaa ihmisen räplätä varpaitaan ja silitellä ja rapsutella minkä verran vain, kunhan ei lennosta yritetä, vaan vasta sitten kun hän on jo jossain paikoillaan.

Mä oon ihan vaan mä. Oon ehkä alkanut vähän enemmän kiipeillä ihmisen syliin illalla. Onhan siinä lämmintä ja mukavaa, jos se malttais pysyä paikoillaan. Mut on se vähän semmonen hyppyheikki.

Ruokaa on tullu ihan hyvin joskaan ei mitään erityistä (Acanaa), ja nameja kans. Viikonlopun aamiaistarjoiluthan on AINA myöhässä, mutta siinä ei oo mitään uutta. Sillä imurilla ajeli taas. Ei siinäkään mitään uutta eikä edelleenkään mitään myönteistä. Hammaspesut ja korvienpuhdistukset kummallekin. Ay ay Sir.

Me ollaan nukuttu niiiiiiiin koko päivä, ja nyt pitää jatkaa. Mulla on aavistus, että huomenna saadaan taas aamiainen ajoissa, joten unta palloon vaan, että jaksetaan herätä venailemaan aamuyöstä. Sommoro!

Images for your blog

Musta (4. tammikuuta)

Tänään kun ihminen tuli kotiin, se antoi mun kuppiin possunsuikaleita ja Harmaan kuppiin naudansuikaleita ja possunsuikaleita. Mä söin ja söin ja söin ja söin ja söin ja söin ja söin ja söin ja söin ja söin ja söin ja söin ja söin ja söin ja söin ja söin ja söin ja söin ja söin ja söin ja söin ja söin ja söin ja söin ja söin ja söin ja söin ja söin ja söin ja söin ja söin ja söin ja söin ja söin ja söin ja söin ja söin ja söin ja söin ja söin ja söin ja söin ja söin ja söin ja söin ja söin ja söin ja söin ja söin ja söin ja söin ja söin ja söin ja söin ja söin ja söin ja Harmaa katteli taas vaan vierestä. Ihminen koitti kertoo sille, että hei sulla on nautaa siellä, ei tarvi nirppailla. Mut ei se! Sit mä taas söin ja söin ja söin ja söin ja söin ja söin ja söin ja söin ja söin ja söin ja söin ja söin ja söin ja söin ja söin ja söin ja söin ja söin ja söin ja söin myös Harmaan osuudet ja ou boi, onks mulla nyt massu!

RRRRÖYH!

Musta (3. tammikuuta)

Vähän ihmettelin ku ihminen joraa ja lallattaa ihan toiseen tapaan ku tavallisesti. Mut selvishän se sitten. Joku Emmi oli kutsunut jotain sen kavereita kylään, ja se teki Zihmisen iloiseksi. Toinen oli semmonen, että kun Z aina arpoo Stokkan laskun tullen paljonko loppusumma mahtaisi olla (ja osuu useimmiten aika lähelle yläkanttiin), ni nyt se arvasi että uusin lasku olis max 60 e. Se oli 5 e! Sit se taas lallatti.

Nyt me käydään kattoo telkkaria, kaikki. Käykää tekin. Ykköseltä.

Harmaa (2. tammikuuta)

Reetin äiteen disain uppoaa myös ihmisiin, joilla ei ole kissaa. Zihmisen työkaveri surautti kuuluisasta Kollikalenterista kopiot itselleenkin, ei oo edes kissaihminen. Mou mou, sanoisin tähän vaan! Hyvä hyvä! Soluttaudutaan niiden tajuntaan!