Harmaa (29. marraskuuta)

Hyvä on hyvä on, ei tullut hienoa päivittäistä showta siitä Mustan lääkehommasta :-( Ihan kesyä meininkiä. Pah.

Mutta kattokaas näitä kuvii! IHAN KUIN MÄ, luulin jo! Mutta sitten näin, että sillä on - jos suinkin biologisesti mahollista, eikä ilman geenipoikkeemaa näköjään olekaan - vielä isommat käpälyydet kuin mulla. Mäkin oon kyllä lapiotassu, tästä en aio joustaa.

Musta (27. marraskuuta)

Taas alkoi pyyhejutut. Mutta nyt ei koskettu mun korviin - jipii! EI KORVIA, EI KORVIA, EI HÄNTÄÄ LAISINKAAN! Tartti syödä vaan jotain lääkelitkua, ruiskulla valutettiin suuhun. Tietenkin yäks joo, mutta ei silleen SUPER-YÄKS, varmaan kässäätte eron! Esim. Zihmisorja jäi ihan ehjäksi, huonekalut on ehjiä ja silleen.

Harmaa istuu tossa raksu kummassakin etutassussa ja näyttää pettyneeltä.

Harmaa (26. marraskuuta)

Tästä tulee vielä tosi hauskaa! Mä olen niin painava, että Zihminen hädintuskin saa mut kammettua syliinsä ja pidettyä sen aikaa, että pesis mun hampaat (miksi? Aina tätä!) ja puhdistais korvat. Musta taas on kehittänyt hienon raivopaniikkireaktion, jolla vapautuu vaikka trad. froteepyyhekäärön sisältä jos oikeasti haluaa.

Ja Mustan lääkitys alkaa huomenna...

Mulla on eturivin paikka. Raksut - check - namit - check. SSSSHOWTIME!

Musta (24. marraskuuta)

SUIKALELIHAA! Ai tätä se on! No mut ... mjäm mjäm.. täähän on ..mjäm mjäm.. ihan älyttömän hyvää! Gulp!

Ekana luulin, että saan syödä kaiken itse. Loputtomasti NAUDAN SISÄPAISTISUIKALEITA, jee! Mutta valitettavasti Harmaa tajusi myös aikansa äppästeltyään (miten se voi olla ruoka-asioissa joskus noin kovin hidas?), joten kyl me joudutaan nää jakamaan.

Suikalelihaa. Tästä ne puhuu, oikeesti. Eikä turhaan. Voi juku! Vihdoinkin kuisine experimento osui johonkin. Kiitos, Reeti ja Reetin äippä!

Harmaa (23. marraskuuta)

Kundit, voisitteko pliis vihdoin kertoo, mitä se suikaleliha on? Se, mistä te aina puhutte ja mikä on niiiin taivaallista? Kun tää meidän nuevo kuisine experimental tuli tänään kotio semmosen pussukan kanssa, että siinä oli niinku valmiita jotain kinkunrääpeitä tai vadevö. (Ihan kuin ei ois ennenkin tarjonnut meille kinkkuu, ja ennenkin jätetty syömättä.) Niitä yritteli sitten.

Musta veti innoissaan jokusen verran, mutta voitte olla varmoja että mä en koskenu. Jos tää on tää kuuluisa suikaleliha, niin voitte kaataa itellenne vaan, joo.

Miksei se ikinä tuo meille vaikka lintua tai jotain muuta jännää? Aina näitä hitsinvitsin ruokakokeiluja. Hiirulot tiskiin, sanon minä! ja elävinä kans!

Harmaa (23. marraskuuta)

Okei okei, voin mä sitte raapia. Mut ihan vähän vaan! Ei nyt innostuta siellä!

Harmaa (21. marraskuuta)

Ainoo mitä oon kuullut tänä iltana on
1) "Harmaa, ÄLÄ MEE sinne!"
2) "Pois sieltä, Harmaa. MÄ NÄEN SUT, HARMAA MUNAPÄÄ!"
3) "Jätä se kissa rauhaan, Harmaa!"
4) "Nyt lopeta."
5) "ÄLÄ EDES YRITÄ! Nyt pois sieltä!"
ja sata muuta ihan samaa rataa, jäkä-jäkä-jäkä. Onks täällä jotenkin liikaa näit hienoja ohjelmanumeroita, kun Musta horjuu ja oksentaa? Älyttömän jännää! Ja mä en saa koskee yhtään! EPÄREISKAA!!!

Musta (19. marraskuuta)

Mä en saa kirjoittaa mun uusinta rohkeusnäytöstä tänne, koska se sisältää vain tajunnanvirtaa "nami nami tuoksu nami hyvä nami nami mulle mulle" eikä siitä kukaan saa mitään tolkkua. Zihminen taisi kirjoittaa sen paremmin jonnekin ihmisploksuun.

Mutta! Nyt meillä on taas sunnuntai, ihminen on pitkään petissä ja Harmaakin sukelsi peiton alle kurisemaan. Se houkuttelee taas mua hyökkäämään! Äh, mitä mä teen? Ois kyllä hieno vaan jatkaa lojumistakin.

PS. Must vähän tuntuu, että korvalääkäriuhkaa alkaa olla ilmassa! Mutta ehkä palaan tähän myöhemmin. Zihminen kiroaa edelleen mun ensimmäistä kotia helvetin ylälauteille, sieltä kuulemma kaikki huono on lähtöisin mun elämässä. Voi olla. Emmä ite niin muista. Tiedän vaan, että kissat on tärkeitä mut ihmisiä kannattaa aina pikkasen vierastaa ja pitää loitolla.

Harmaa (18. marraskuuta)

Noni, Reeti! Täs on nyt nää möksäkuvat! Eiks oo aika siisti? Tää on jossain.. hmm.. oliko se nyt Ranskassa. Varmaan jonkun sievän ranskalaisneidon koti, ja ruokakippokin näyttää olevan tuossa puutarhalounastelua varten.

Harmaa (15. marraskuuta)

Mä kuulin kans, kun ne eiliset näytti kuvia tolle ihmiselle ja toi rupes sit äkkii kiljuu, että "toi pitää näyttää Reetille, Reetin on pakko nähä toi!" ja sitten selittämään, että kun on semmonen espoolainen Reeti-kissa kellä on kaksi telttaa. Niin että siitä kuvasta näkyis vähän kissamökin mallia, ettei Reeti-parka enää tyytyis mihinkään Ikean telttoihin vaan ymmärtäisi vaatia... no, näätte sitten jos Zih saa sen kuvan. Tilattu on!

Musta (15. marraskuuta)

Eilen meillä kävi kaksi kissaihmistä. Ne rapsutti mua ja mä melkein en ollenkaan mennyt karkuun! Sit mua alkoi jänskättää niin, että rupesin pikkusen esiintymään - hyökkäsin Harmaan kimppuun ja menin sitten pelaa palloa ja näytin vähän miten tassu liikkuu. Hii! Kaikki tykkäs hirveesti!

Rapsutti ne Harmaatakin. Harmaa näytti niille rintakarvoja ja oli muutenkin "hei mä oon pieni ja söpö" vaikkei kyllä tasan oo.

Harmaa (12. marraskuuta)

Mulla on uusi raapimapuu. Teoriassa. Meinaan, EN TOD aio kiinnittää siihen mitään huomiota ennenku ehkä joskus. Mä näin kun Zihminen otti kaikki mun vanhat narut ja hajut puun ympäriltä pois ja laittoi siihen uudet köydet. Ihan skeidaa. Naruja ei ole edes koko matkalle, vain niihin kohtiin joihin mä olen ennenkin tähdännyt innokkaimmin.

Kai tässä oli takana joku että nyt puusta voisi tulla enemmän meidän yhteinen, kun mun hyviä hajuja ei ole siinä, vaan alkais niinku puhtaalta pöydältä. Hah, niinvarmaan. Vaan eipä ole Mustakaan kiinnittänyt mitään huomiota puuhun.

Siitäs sai, esteetikko. Raapikoon ite.

Musta (12. marraskuuta)

Mun kuulumisia tähän väliin kans! Ekanakin, mun oikeaa korvaa kutittaa vieläkin vähän. Kaikki ruskea kakka ei ole vielä tullut pois. Mä en YHTÄÄN YHTÄÄN tykkää kun korvakäytävää puhdistetaan sillä nesteellä! Mut mitä mä muka voin? Jos pääsen rimpuilee irti, ihminen hakee mut uudestaan tiskille. Hitsi.

Sit toinen juttu, mä osaan pikkuisen jo suhtautua ihmisen silittävään käteen. Siis kun se silittää selkää. Pääsääntöisesti tietenkin väistän, selvä se, mutta äsken hurmasin meitä molempia kun tulin tähän petille ihmisen viereen, kurisin vähän ja sanoin pienen "naun", enkä koukistanut polvia kun se silitti, vaan just päinvastoin. Köyristin selkää kättä vasten! :-)) Oli aika jännää!

Muutenkin on ollut touhukas yö ja aamu. Me juostiin Harmaan kans koko yö, ja nyt aamulla kun oltiin saatu ruokaa, mä aloin hyökkäillä Harmaan kimppuun ja se lensi ihan kuperkeikkaa ja välillä meni muka piiloon, ja meillä oli tosi kivaa pitkään! Nyt me nukutaan, että jaksetaan taas valvoa koko ensi yö.

Harmaa (11. marraskuuta)

Ihminen yritti tänään mennä hakee rautakaupasta manillaköyttä, tai semmost paksumpaa narua, että ois saanut uusittua meidän (lue: MUN) kiipeilypuun repimispinnan. HÖH, must tää on ihan hyvä, omat hajut ja kaikki! Mut ihmisen mielestä se on törkeen näkönen, kun sitä on vaan säädetty ja säädetty kai jo neljä vuotta eikä oo ikinä oikein tehty alusta asti uudestaan.

Mut haha, rautakaupassa ei ollut ku ohuempia sisalnaruja - huonoja! Eikä ihminen jaksanu sitten lähtee askartelukauppaan, Anttilaan eikä tukkuun kattoo oisko niitä paksumpia missään vaan olemassakaan! Haha! Haha! MUN PUU!

Älkää vaan kertoko sille, jos joku tiiätte että ois jossain semmosta paksumpaa manillanarua myynnissä. Hysss!

Harmaa (9. marraskuuta)

Tänään ku meidän muonaorja tuli töistä kotiin, se katto ihan hämmäkkinä mun pebaa että kuules Harmaa, sulta roikkuu paska persiistä. No höh, kai mä sen tiesin, mutta eipä tuo paljon häirinny. Siellä roikkui kai joku pökäle ns. hiuskarvan varassa. Ihminen nappasi sen poies ja sanoi jotain että toivottavasti loput hiuksesta tulee sitte seuraavan paskan mukana. Joo vadevö, if it makes you happy.

Meidän edeltäjällä supernättikissa P:llä oli kuulemma kerran sattunut silleen, että kun ihminen oli ollut kotiin, eteisen lattialla oli ollut melkein metrin pituinen sievä kakkahelminauha :-D Silloin ihminen asui yhen toisen ihmisen kans, jolla oli ihan sikasairaan pitkä tukka. Näinkin voi käydä, vaikka huudattaisi kamalaa imuria kerran viikossa! Huoh! Mut onneksi näistä selvitään yleensä ihan vain naureskelulla, ei tuu mitään oikeita ongelmia suolistoon.

Harmaa (6. marraskuuta)

Psssst. Yrittäkää ymmärtää. Sillä on pieni pää, ja sille menee perille TOOOOOSI hitaasti se, että ihmisestä voi olla jotain iloakin. Niin että olkaa vain ihan kuin ei mitään aina kun se rupee lankeamaan loveen.

Musta (6. marraskuuta)

Heeheehee! Hauska hauska hauska. Ihminen ojentaa kätensä ja mää pyöritän päätäni kämmenkuopassa ympäri ympäri ympäri... hauska hauska hauskaaaa!

Musta (4. marraskuuta)

Vaikuttaa loistavalta päivältä - kunhan ekana saatiin Ze-ihminen heräämään ja antamaan meille ruokaa-ruokaa-ruokaa. Kello on jo yli kymmenen kun tää alkoi toimia! Aika hirveetä.

Mutta siis, siitä lähtien. Hymyä ja hyrinää! Mä oon täs ihmisen vieressä petissä ja se rapsuttaa mua toisella kädellä, ja välillä se ottaa mun tassuja käteensä ja leikkii mun varpailla (must se on kivaa!) ja rapsuttaa mun kainaloita ja massua, ja sit mä aina välillä otan sen käden ja vien sen rapsuttamaan leukaa. Harmaa näyttää kieppuvan selällään tuolla divaanilla auringonpaisteessa, ja meillekin paistaa aurinko.

Tähän hetkeen voisikin jäädä.

Harmaa (2. marraskuuta)

SAK-SAN-HIR-VI-PAIS-TI-A??? Pliis. Huumori loppuu. Syököön ite kun ostikin. Yäks.

Ei Musta päässytkään vielä eroon korvienpuhdistuksesta vaiks eilen näytti aika siistiltä. Tänään oli taas noussut jo vaikka mitä täppää korvakäytävästä. Onneks mun ei tartte tommosia!

Me saatiin uusi... mä en tiiä mikä. Se on narusta virkattu joku semmonen pötkelö, jonka ihminen oli ostanut tonne missä se aina kastelee ittensä kokonaan (yäk). Tänään se vaan vippas sen eteiseen sieltä että tämmöstä jaksa katella, ja oli sitten jo työntämässä sitä roskiin, kun mä sanoin että ehkä meit kiinnostais. Jännä haju siinä on! Se on nyt kuivumassa tuolla meidän välilaskupaikassa, mutta Zep sanoi että se yrittää keksiä paremman virityksen. Vehje on kumminkin semmonen, että siihen ehkä ois kiva rapsutella kynsiä, hmm. Luulen ma!

Nyt illalla oli muutenkin kivaa, kun Zihminen venytteli. Se menee aina ihan toisennäköiseksi ja hassuihin asentoihin, ja nykyisin myös karjuu kovasti. Tämmösiä näytöksiä pitää aina mennä katsomaan läheltä! Varsinkin kun sen jumppamatot on aika kivoja jäystettäviä. Ei oo nimittäin yksi tai kaksi hampaanjälkeä, joilla olen mattoja nimikoinut.

Mut nyt me kaikki taidetaan mennä nukkumaan. BTW meidän nukkupaikat on taas ihan erit. Musta ei enää nuku ihmisen kans petissä vaan divaanilla, mulla on korkein kohta laatikon päällä kirjahyllyssä, ja ihminen nukkuu siis edelleen petissä. Vähän aikaa sitten Musta nukkui aina petissä, ja sitä ennen oli mun vuoro pitkään. En tajuu miten ihminen jaksaa aina nukkuu samassa paikassa!